Kuntavaaliehdokas Laila Leskinen: "Kaikki tiet vievät Kuopioon"

Kun koululakkautuksia tulee, on syytä alkaa vihdoin kiinnittää huomiota tiestömme kuntoon. Jos ajelee vaikkapa Kuopiosta Tahkolle talviaikaan, ei ongelmaa sillä tieosuudella huomaa. Kun ajaa Tahkon risteyksen ohi kohti Varpaisjärveä, niin totuus paljastuu.

Alempi tieverkko vielä oma lukunsa. Suosittelen ihan jokaiselle lähtemistä seikkailulle esimerkiksi kelirikkoaikaan. Paikalliset voivat taatusti vinkata hyviä kohteita.

Tai tervetuloa tutustumaan myös tämän talven ”normaaleihin talvikeleihin”. Kokemus on liian usein kuin offroad-safarilla.

En osoita syyttävällä sormella urakoitsijoita, jotka tekevät korvaamatonta työtä, mutta tarvitsevat tienhoitoluokan mukaisen lähtöluvan ylemmällä taholta.

Kun lapsia kuljetellaan jatkossa pidempiä matkoja kumipyörillä kouluun taajamiin, ei tiestö voi olla tässä jamassa. Sinällään se ei ole suoraan kuntapolitiikkaa vaan Väyläviraston ja ely-keskuksen asioita. Kaupungissa katujen kunnossapidosta vastaa kaupunki, maantieliikenteestä ely-keskus.

Kysymys on kuitenkin kokonaisuuden hallinnasta, joka kuuluu myös kunnille. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” ei sovi päätöksentekoon. Seuraamuksiin tulee myös kiinnittää huomiota.

Kun maalla tilojen lukumäärä laskee, lähdetään täältäkin entistä enemmän töihin taajamiin tai kaupunkiin. Entistä suuremmat maatilat ovat vastaavasti merkittäviä työllistäjiä.

Täältä kulkee pois päin maitoa, teuraita, viljaa, tukkipuuta, energiaa ja niin edelleen. Tänne ajellaan tuotantopanoksia, kuten lannoitteita, eläinten rehuja, kuivikkeita, polttoöljyä, koneita, erilaisia huolto- ja korjauskuljetuksia.

Ihmiset ja tuotteet liikkuvat molempiin suuntiin entistä enemmän, ja raskaiden kuljetusten määrä on todella suuri. Eikä joukkoliikennettä välttämättä ole.

Voisiko jopa sarkastisesti sanoa, että niin kauan, kun joka torpassa oli kymmenen lasta, pysyivät kyläkoulut. Jos eläinsuojien valot sammuvat, häviää tiestökin.

Minua ei peräkyläläisenä haittaa pitkä matka palveluihin, vaan se, että matka on liian usein vaarallinen. Vaikka pysyisit aurausviittojen tai ojien välissä, on aina mahdollista saada auto muuten rikki.

Tietenkin myös tienhoitoa kohdennetaan sinne, missä ihmiset ovat. Tilanteessa, jossa kaupunki ja hyvinvointialue joutuvat keskittämään ja karsimaan maaseutualueen palveluja, jää näille kuitenkin moraalinen vastuu. Kaikki tiet kun lopulta vievät Kuopioon.

Kenenkään koulu-, kauppa- tai hoitokäyntimatkan ei tarvitse olla toisinto Raatteentiestä. Tuosta talvisesta taistelusta.